Sabrina taas kirjoittamassa. Toivotaan, että tulee hyvää jälkeä :D

Fionan syntymäpäivät olivat koittaneet, ja tämän näköinen lapsonen hänestä tuli. Ei vain näytä kovin iloiselle : D

Fiona oli kovasti tanssimisen perään, ja koulu tietenkin kärsi siitä. Mutta Fiona oli päättänyt, että koulu ei jää siltikään kakkoseksi...

 

Fiona rakasti kovasti perhettään, ja juoksi aina halaamaan isäänsä tämän töiden jälkeen. Suloista : )

Kotona ei kuitenkaan oltu varauduttu isoon perheeseen, kun sohvakaan ei ollut tarpeeksi iso niin, että kokoperhe olisi mahtunut katselemaan yhdessä televisiota. ( Fiona muute muokkas tyyliään :> )

Fiona ei kyllä ollut ihan niin tyttömäinen, kun monet hänestä luulisivat. Ajatella, että isän pikku lellikki olikin oikeasti oikea huimapää, joka piti myös jalkapallosta :D

Taaperoitten synttäritkin olivat jo koittaneet, ja Gabrielle onkin tässä harjoittelemassa potalle :) Suloinen hänestä tulikin :)

Hansistakin oli kasvanut suloinen taapero.. Mutta ei kovin iloinen : ) . no hymyä huuleen vain Hans!

No kyllä Hans sitten rauhoittui, kun pääsi äitin sylkkään. " Noniin Hans, kaikki on hyvin. Annan sulle vähän ruokaa, niin pääset takasin nukkumaan. " Evelyn jutteli Hanssille rauhallisesti.

Fiona jaksoi hymyillä, vaikka ei ollutkaan enään perheen ainokainen, ja saanut aina eniten huomiota. Hän oli ollut niin tottunut ainokaisen puuhiin, että nyt hän joutuisi kestää myös kahta pikkusisarusta...

Kun hänen siänsä toi työkaverin mukaan töistä, hän kertoi että oli kyllästynyt asumaan näin pienessä talossa, ja tahtoisi vain pakata kamppeensa ja muuttaa isompaan taloon. Isänsä työkaveri sanoi vain ymmärtävänsä.

Fionaa alkoi epäilyttää, että ottaakohan kukaan häntä tosissaan enään. Hän tyytyi kuitenkin vain potkimaan palloa pihalla suutuksissaan.

Ja tottahan se oli. Evelynkin ehti enään puuhastella kaksosten kanssa, ja Fiona oli jäänyt täysin syrjään. ( Eve varos nyt Gabriellen päätä vähän, tai sen niskat menee nurin! )

Mutta kun Fiona nousi jälleen koulubussiin, hänen ilmeensä kirkastui. Täällä hän tulisi viihtymään. Ystäviensä kanssa. Viis kodista, kun ei siellä kukaan muu nää minua kun isä.

Ja niinhän se oli, että Fiona oli kiintynyt kouluun ja se tietenkin vaikutti kovasti numeroiden laatuun. Fiona ainakin on tyytyväinen itseensä... Vai onko hän kenties tyytyväinen myös johonkin muuhun?

Kyllä. Fionan haave oli toteutunut. Talo oli mennyt pirstaleiksi, ja he muuttaisivat. " Ehkä minulle nyt suodaan oma huone... " Hän rohkeni vihdoin ajatella.

Evelyn taas ei ollut niin innoissaan. Kaksoset eivät tajunneet mitään tapahtuneesta, joten jatkoivat hymyilemistään.

Tatu oli kuitenkin päättänyt, että suruun ei hukuta, vaan muutetaan uuteen kotiin. Rannan viereen oli hänestä loistava idea. Myös Evekin olisi varmasti taas oma itsensä. Ja tälläisen talon hän rakennuttikin.

Hans ja Gabriellekin olivat innokkaita tutkimaan uutta kotiaan, ja rannalle he ekana vaelsivatkin. Hiekka oli heistä luultavasti jotenkin hirmuisen hyvää, ja sitä he söivät kourallinen kouralliselta.

Pian Evelyn kuitenkin tottui uusiin naapureihin ja uuteen kotiin. Tässsä hän tutustuu puutarhakerhon edustajaan.

" Onneksi tänään ei sada, niin voidaan ulkoilla koko perhe. " Tatu sanoi hymyillen Fionalle. Fiona vain ajatteli isäänsä...

Mutta Fiona parka olisi viihtynyt enemmän sateessa. Aurinkoa ottaessaan hän paloi pahan kerran.

Ja vihdoin koitti taaperoitten aika kasvaa lapsiski, ja jättää vauvaleikit taakseen. Koko perhe oli seuraamassa tapahtumaa.

Gabriellesta tuli hurmaava lapsokainen, ja saattaapa jopa haastaa siskonsa perillisten päättämiseen.

Ja Hansista tuli tämän näköinen. Pistettiin sile aurinkolasit, että sen valtavat mulkosilmät ei näyttäs niin kamalalle :D

 

Tällänen osa tälläkertaa... Toivotaan että kelpaa. Kommenttia, kiitos :>