Terve vaan Dinan ja Sabrinan puolesta (Dinan puolesta jo neljättä kertaa: Suo, Green, Green ja nyt Rusenberg...) Jälleen kerran tulee siis toimintaa Simien ihmeellisestä maailmasta. Dinan tarinoita lukeneet osaavat jo odottaa tuttua "laatua" eli tylsiä tekstejä, ja huonoja kuvia. Vaan ei enää! Koko tarina on nyt Sabrinan koneella tehtyä, laatu on varmaankin parantunut ja tekstiä pukkaa. No ei enempää pölötystä, nautipa tarinasta :D Jos tekstissä on liikaa välejä, Dina korjaa ne omalla koneellaan. Tällä kannettavalla menee nää rivit vähän oudosti jos painaa entteriä.

****

Tämä nainen on Evelyn Rusenberg, 23 -vuotias rikkaan perheen lapsi. Tai siis entinen kartanon asukas. Hänen vanhempansa häätivät hänet asumaan tänne Tähtilaaksoon, josta he ostivat ainokaiselleen talon perintörahoillaan. Paljonkohan se perintö mahtoi olla, kun kämppä on siivouskomeron kokoinen? Ihmettelen kyllä suuresti... Mutta saa kyllä nyt luvan kelvata. Evelyn on ainakin omasta mielestään hyvin siisti ja menevä henkilö. Hän rakastaa meikkausta ja kuntoa, mutta liikakiloja hän inhoaa. Niitä ei saa tulla vyötärölle missään vaiheessa elämää!

Heti päästyään sisälle uuteen taloonsa Evelyn alkoi kuntoilemaan ahkerasti. Kuntoilu on ollut hänen elämässään siitä lähtien, kun hän on oppinut kävelemään. Myös hänen ensimmäinen sanansa liittyi urheiluun. Juoksumatto!. Hiukan kummallista kylläkin, yleensä ensimmäiset sanat ovat jotain tyyliin "pallo" tai "kukka". Evelyn on aina ollut muotitietoinen ja tarkka siitä, mitä pistää suuhunsa. Tässä naisessa on todellisesti kestämistä!

 

Evelynin soitettua vanhemmilleen hän tarttui lehteen etsiäkseen töitä. Haaveena oli pitkään ollut siirtyä ravintola-alalle, tähtäimessä ravintolan pito. Lehdestä ei kuitenkaan löytynyt sopivaa työtä, joten Eve lähti löysäilyuralle mailatytöksi. Mikä häpeä suvulle... Ainahan voi sanoa lähteneensä arkkitehtikouluun.

Eve pirautti työpaikalleen ja ilmoitti aloittavansa huomenna. Pomo kertoi töiden alkavan jo neljältä aamulla. Miten ihmeessä hän pystyisi heräämään niin aikaisin? Eve kävi jääkaapilla hakeakseen ruokaa. Terveysruokaan ei ollut varaa. Hän oli kuvitellut saavansa terveysruokaa ja hummeria, mutta sitä ei ollut.. Eve ei olisi oikeastaan edes osannut tehdä hummeria... Joten tällä kertaa jouduttiin tyytymään muroihin.

 

Ensimmäinen vieras oli äidin vanha tuttu Marianne! Hän kertoi olleensa arkkitehtina jo vuosia. Kun Eve -parka yritti itsekin selittää olevansa arkkitehtikoulussa, Marianne pudisti päätään.
"Voi Evelyn... Jos opiskelisit arkkitehdiksi, olisin jo nähnyt sinut! Tähtilaaksossa on vain yksi arkkitehtikoulu!"
Niinpä päätettiin hylätä haaveet valehtelusta ja kertoa oma oikea ammattinsa. Äidin reaktio tosin huolestutti hieman...

Lopulta päädyttiin ulos räppäämään - jos sillä tavalla saisi rahaa, yhdellä simoleonilla kun ei päivää pärjätä. Evelyn kaipasi jo Louis Vuittonin käsilaukkujaan ja Burberryn kaulahuiveja, mutta joutui tyytymään H&M:ltä ostettuun mustaan mekkoon! Aikansa räpättyään Eve katsoi lasipurkkiin ja odotti rahaa. Pettymys oli suuri - ei mitään...

 

Noin tunnin kuluttua naapurit saapuivat pihalle. Eve huokaisi kuuluvasti. Hän ei halunnut tavata ketään! Tyypit olivat myös sen verran rumia, että... Evelyn näyttäisi olevan hieman snobi, mutta minkäs mahtaa vanhempien tiukalle kasvatukselle?

Järkytyksekseen naapureista ensimmäinen tuli koputtelemaan ovelle vaativasti. Eve avasi telkkarin, sääti äänen kovalle ja alkoi kuntoilemaan. Aina voi sanoa, ettei kuullut mitään. Viiden minuutin kuluttua nainen onneksi luovutti ja hän sai sulkea television.

 

Keskellä yötä herätyskello soi. Eve kerkesi rikkomaan sen, ennen kuin älysi, että se soitti häntä töihin! Hän nousi sängystä, teki kaiken tarpeellisen ja lähti ulos.. Taksi oli odottanut jo kymmenen minuuttia ja kuski oli vihainen. Eve päätti vetää naamallensa miljoonan simoleonin sädehtivän hymyn. No johan taksikuski leppyi!

 

Päästyään töistä Eve rohkaisi mielensä ja valmisti itselleen valmisruokaa. Ensimmäistä kertaa elämässään, ja se näkyi ruoan väristä. Hän sai raaputtaa mustaa pintaa ruoasta puoli tuntia, ennenkuin sitä pystyi syömään. Valmiruoka näyttää olevan helppoa...

Saatuaan valmisruoan syötyä Eve tarttui itsevarmasti puhelimeen ja pyysi taksia jonnekkin yökerhoon.. Taksikuski suositteli sitä paikkaa.. Eikun valmistautumaan suureen iltaan! Itsevarmuus oli huipussaan.

Astuttuaan yökerhon pihalle hän iski saman tien silmänsä tähän mieheen!. Ei ollut kovin komea, mutta hän käveli mallinkävelyään miehen luo ja kysyi, kasvaako Tähtilaaksossa päivänkakkaroita. Mies naurahti ja kertoi nimensä. Tatu, ah, sehän on isäni veljen vaimon nimi! Tatu kertoi olevansa rikollisuusalan huipulla ja äärimmäisen rikas. Eve taisi rakastua ensisilmäyksellä...

Parin kuukauden kuluttua Eve koki olleensa jo tarpeeksi kauan sinkkuna. Hän oli saanut napattua Tatun puhelinnumeron ja soitti nyt tälle.. Toivottavasti hän vastaa...
"Täällä olen minä sieltä yökerhosta, Evelyn. Toivottavasti olet Tatu?" aloitin puhelun. "Evelynkö? Tottakai minä muistan sinut... Voisin tulla sinne tänään, jos se sopii sulle...?"
Lopetettuaan Eve hyppi riemusta. Tatu muisti hänet vielä!

Heti Tatun tultua Eve alkoi hymyilemään sievästi miljoonan simoleonin hymyään. Tatu oli ilmiselvästi imarreltu, kun Eve kehui tämän uraa.
"Tatu kuule... Sä oot ihanin mies täältä Tähtilaaksosta, jonka olen tavannut... Tosissani."
Eve pisti kaikkensa peliin. Mitä väliä on lasten ulkonäöllä, aina voi hankkia toisen miehen?

 

Yrittäessään halata Tatua tämä kieltäytyi ja torjui Even töykeästi. Eve loukkaantui syvästi ja pyysi miestä lähtemään... Mikä häneen meni, eikö miljoonan simoleonin hymy tehoakaan enää?

 

Hän kerkesi jopa vääntämään itkua, ennenkuin tajusi, että Tatuhan oli täydellisen ihastunut häneen! Samantien Eve piristyi ja alkoi katsomaan urheilukanavaa vasten normaaleja tapojaan. Hyvän olon pilasi äidin soitto - Marianne oli kertonut, etten opiskelekaan arkkitehdiksi. Busted!

 

Pian taksi tulikin hakemaan Eveä töihin. Kuski jaksoi valittaa kahden minuutin myöhästymisestä, mutta Evelyn ei välittänyt tylystä kuskista. Hän toivotti kuskille hauskaa iltaa! Iltaa, eikö Even työaika alkanut vasta yöllä? Tottahan toki, hän oli saanut pari ylennystä...

 

Evelyn palasi töistä yöllä. Hän oli saanut taas vanhemmiltaan soiton ja vihasi heitä tällä hetkellä. Itse olivat häätäneet ainoan lapsensa tänne Tähtilaaksoon!

 

Eve ryntäsi peilin ääreen harjoitellakseen hurmaamista... Hän kuvitteli vain peilin tilalle Tatun. Helppoa ja ihanaa!

 

Heti pihalla Eve alkoi taas juttelemaan kaikkea turhaa ja Tatu esitti kiinnostunutta. Miehiäkö muka kiinnostaisi uusin vaatemallisto? Pian Tatu sai ehdotettua treffejä jonnekin. Evelyn epäröi sekunnin sadasosan, mutta päätti sitten kaipaavansa Tatua paljon ja suostui hymyillen.

 

Pian Tatu teki sen, mitä Eve oli eniten odottanut. Hän teki nimittäin alotteen ja suuteli Evelyniä - suoraan suulle vain! Eve hymyili onnellisena ja odotti tulevaisuutta. Vanhemmat leppyisivät valehtelusta ja tulisivat jopa ehkä häihini!

 

"Tatu rakas. Oletko varma, että haluat olla rikollisuralla? Sinähän voisit jäädä vielä kiinni!" "Mutta rakas, en ole koskaan jäänyt kiinni. Olen mestaririkollinen enkä jää koskaan kiinni!"
Evelyn ja Tatu kävivät kiivasta viimeistä keskustelua...

 

...nimittäin ennen kihloja! Eve kosi rakastaan ja Tatu suostui epäröimättä sekuntiakaan. Jostain Eve loihti vesi-ilmapallon ja aloitti vesisodan <3

********

Siinä se eka jakso... Tästä piti tulla hän -muodossa kirjotettu mutta toisin kävi... No seuraava jakso tulee mahdollisimman pian :) Kommenttia saa (ja pitää) laittaa kun olet lukenut :>

// Edit. Dina muokkasi sittenkin hän -muotoon. Oon niin tottunut siihen :>